Tunnen oloni tällä hetkellä monellakin tapaa poikkeukselliseksi. Monessa blogissa valloillaan olevan kevätkuumeilun en myönnä itseeni tarttuneen, mikä on kyllä suuri ihme. Jostain syystä tuo talvinen keli nyt viehättää. On ihana kun lasten kanssa pystyy touhastelemaan kunnon talvisia juttuja. Vielä kun pulkkamäki ja luistelukenttä löytyvät ihan vierestä on näistäkin riemuista vaivatonta nauttia. Toki on myönnettävä, että pyrähdyksestä etelän lämpöön haaveileen, katsotaan josko sellainen johonkin väliin saataisiin mahdutettua.
Toinen ihmetyksen aihe on haaveiluni päästä ikkunan pesuun. Tämän en usko olevan mikään pysyvä tila, ikkunanpesu kun ei kuulu lempitehtäviini, ei siten ollenkaan. Suoraan sanottuna inhoan sitä ja siirrän viimeiseen asti. Mutta nyt en pakkasten vuoksi ole päässut ikkunoita pesemään vielä ollenkaan, ja niissä komeilee vallan mahdottoman upeita teipin ym. jälkiä, jotka osuvat silmääni mennen tullen. Tässä suhteessa se kevät ja leudommat ilmat olisivat tervetulleita.
Verhotanko-ostoksilla tuli käytyä, ja sain mitä halusin. Nyt kun ne verhotangot saisi vielä seinään kiinni ja ne verhot niihin hommattua roikkumaan. Vaan hiljaa hyvä tulee, eikös sitä niin sanota. En stressaa, koitan vain nyt nauttia talvisesta viikonlopusta ja uudesta kodista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti