Leikkimökki haaveilua vol. 1826

Se kevään varma merkki: haaveilu leikkimökistä... Aiheesta kirjoitettu aiemminkin täällä ja täällä

Mies epäilee, että suurin mökkikuumeilija olen minä, ei niinkään lapset ja saattaahan siinä joku totuuden siemen itää. Koska haaveiden leikkimökit on jo kuvattu tuolla mökkihaaveilua postauksessa, voidaan haaveilussa siirtyä nyt sisäpuolelle. Söpöä pastellia vai skandinaavisempaa mustaa ja harmaata?

Unelmien mökki voisi sisältä näyttää ihanan utuisen pastellilta, oikealta pikkutytön (ja ehkä vähän myös äidin) unelmalta. Mökissä olisi yhdellä seinällä kaunis kuviotapetti, vaaleita värejä ja ripaus pinkkiä.

Mökkiin rakennettaisiin parvi tai ostettaisiin vanha puusohva tai rautasänky, ja sinne rakennettaisiin peitoilla, vilteillä ja tyynyillä oikea laiskottelun tyysija.

Mutta koska isommat lapsemme ovat jo kouluikäisiä ja pikkuveikka tuskin vaaleanpunaisesta aikanaan innostuu, mietin että olisiko ajaton musta-harmaa sisustus kuitenkin parempi. 

Jos haaveeni mökistä ikinä toteutuu, olen varma että kumpi tahansa vaihtoehto on itselleni mieleinen ja aivan varmasti tulisin sinne unelmien laiskotteluparvelle tai sohvalle kömpimään monet kerrat itsekkin kera kahvikupposen ja viihdyttävän lehden tai kirjan.

Kaikki kuvat ja kollaasien tuotteet löytyvät osoitteesta: www.jollyroom.fi/

Pieni rakas ihme!

Viimeisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt hirmu pitkä tovi. Syynä tähän lienee tammikuun lopulla syntynyt pieni poikavauvamme, työnimeltään Manu, joka on valloittanut koko perheen sydämet ja aika on kulunut vaaleansinisessä vauvakuplassa nämä viimeiset reilut kaksi kuukautta. Uusi tulokas on ollut varsin suloinen ja ainakin tähän asti varsin helppo tapaus. Syö, nukkuu, juttelee ja hymyilee. Ei valvota, ei pulauttele, eikä turhista stressaa. Äitikin siis pääsee aika helpolla ja saa keskittyä täysillä vain nauttimaan vauva-arjesta. Syntymän ja uuden elämän ihme on vain joka kerta niin valtavan pysäyttävää ja tekee olon kiitolliseksi ja onnelliseksi.

Tarinointi jatkuu yhtä pientä uutta elämän ihmettä ihmetellen ja onnelisena meille suoduista pikkuisista aarteista.

Tervemenoa!

Vähän se joulukalenteri jäi vajaaksi, mutta eipä murehdita siitä vaan käännetään katse tähän uuteen vuoteen ja uusiin kuvioihin ja  vaikka loppiainen ei ihan vielä täällä olekkaan, niin joulu sai meiltä lähteä. Ohessa kuitenkin vielä muutama jouluotos meiltä vaikka kuvasaldo vähän vaisuksi jäikin. 

Vaikka ulkona paukkuu pakkanen ja vihdoin saatiin tänne eteläänkin lunta niin jonkun sortin kevätpörriäinen iski ja tekisi mieli laittaa koko sisustus uusiksi. No siihen ei nyt rahkeet riitä, mutta jotakin pienempää uutta on suunnitteilla kuitenkin, katsotaan koska suunnitelmat saadaan toteutuksen asteelle asti. 

Tänä vuonna en joulua niin kamalasti kotiin laittanut, kuusi oli ja mailegit tietysti, mutta esim. tekstiilien vahto jäi hyvin vähäiseksi verrattuna aiempiin vuosiin. Halusin päästä joulukoristeiden siivoamisessa mahdollisimman vähällä kun en tiennyt minkälainen olotila alkuvuodesta tämän raskauden vuoksi on ja kuinka sitä vielä jaksaa touhuta. Onneksi olo on kohtalainen ja ainakin uusia suunnitelmia jaksaa tehdä.

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2016 teille. 

Joulukalenterin 21.luukku: porotikkarit

Askarreltiin tänään lasten kanssa pikkuviemisiä kavereille, kun huomenna on täällä lasten viimeinen koulupäivä ennen joululomaa. Mietittiin, että mitä tänä vuonna keksitään ja lopulta törmäsimme porotikkareihin, joissa siis punakääreinen tikkari toimittaa poron nenän virkaa.

Tulostin täältä klik klik kaavat, jotka kopioimme kartongille ja loppu olikin vain leikkaamista, liimaamista ja koristelua. Helppoa, edullista ja hauskaa puuhaa.

Keitttelimme myös ensimmäisen erän maitosuklaa fudgea ja sitäkin päätyi jo ystävien yllätyksiin. Josko vaikka fudgereseptiä löytyisi huomisesta luukusta. 

Joulukalenterin 20.luukku: Saaristolaisleipä ja kylmäsavuporomousse

Pidän itse kovasti saaristolaisleivästä ja monena vuonna on moista herkkua pitänyt itsekkin yrittää tehdä, vaan aina se on jäänyt muiden kiireiden viedessä mennessään.

No tänä vuonna päätin yrittää ja täytyy kyllä sanoa, että jatkossa nämä kyllä tehdään joka joulun alla meilläkin. Super helppoa ja niin hyvää. Melko aikaa vievää tosin, jos kohotus ja paistoaika lasketaan mukaan, mutta aktiivista valmistusta nämä eivät juuri vaadi.

Leivät tein tällä Hellapoliisin ohjeella:

1 l piimää

75 g hiivaa

3 dl tummaa, tai leipäsiirappia (oikein makeasta leivästä pitävä voi lisätä siirapin määrää vielä desilitralla)

3 dl kaljamaltaita

3 dl vehnä-, tai ruisleseitä

3 dl ruisjauhoja

1 rkl suolaa

10 dl vehnäjauohaja

leivän voiteluun:

1 rkl siirappia

3 rkl vettä

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva.Lisää siirappi, kaljamaltaat, leseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot.Anna kohota noin 1 1/2 tuntia.

Voitele leipävuoat voisulalla tai margariinilla.Jaa taikina kolmeen reilu litran vetoiseen leipävuokaan.Paista 175 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla 2 tuntia.Voitele paiston loppuvaiheessa leivät siirappi-vesiseoksella.Kumoa ja jäähdytä liinan alla.Parhaimmillaan leipä on seistyään viileässä kahdesta kolmeen päivään.

Olin ajatellut tehdä nämä paperisiin leipävuokiin, mutta nehän oli tietenkin tässä kohtaa kaupassa loppu, joten oli tyytdyttä folioisiin, mutta hyvin ne paistuivat näissäkin.

Osa leivistä päätyy läheisille lahjaksi

Tein leivän kaveriksi myös savuporomoussea. Katselin tähänkin erilaisia valmiita ohjeita, mutta mikään niistä ei sellaisenaan iskenyt, joten kokeilemalla mentiin ja tällaiseen reseptiin lopulta päädyin:

1dl kuohukermaa

150g ranskankermaa

400g maustamatonta tuorejuustoa

1 punasipuli

150g kylmäsavuporoa
Mustapippuria
Suolaa

Vatkaa kerma kevyesti vaahdoksi, lisää vaahdon joukkoon ranskankerma ja tuorejuusto. Sekoita tasaiseksi. Silpu punasipuli ja kylmäsavuporo hyvin pieneksi silpuksi ja lisää moussen joukkoon. Mausta mustapippurilla ja suolalla.

Muutamia luukkuja jäi välistä, kun loppuraskauden väsymys ja joulukiireet ovat vieneet voiton. Mutta katsotaan kuinka viimeisten neljän luukun kanssa käy.

Ihanaa alkavaa jouluviikkoa kaikille!

Joulukalenterin 14Luukku: Hamahelmi lumihiutaleet ja arvonnan voittaja!

Olen tässä äitiyslomalla hurahtanut Pinterestin ihmeelliseen maailman. Ennenkin sieltä toki jotain ideoita hain, mutta koska aikaa itse surffailuun, saatika ideoiden toteuttamiseen ei juuri ollut, homma jäi yleensä unholaan hyvin nopeasti.

Jouluisia kuvia katsellessani törmäsin tällaiseen, valtavan ihanaan ideaan Hama helmistä. Kaikki varmasti tuntevat nuo pienet muovihelmet, joita ainakin meillä lapset rakastavat. Helmistä askarrellaan alustalle kuvio, joka lopuksi sulatetaan silitysraudan kanssa yhteen. Näitä luomuksia on meillä aiemmin käytetty mm. synttärikorttien koristuksina, mutta nyt löytyi ihanan talvinen idea, joka miellyttää myös äidin silmää: Hama-helmi jouluhiutaleet!

Kuva: täältä

Nyt ei muuta kuin valkoisia hama helmiä hamstraamaan ja vikkelät sormet näpertelmään. Meiltä näitä löytyy todennäköisesti tänä vuonna lasten tekeminä ainakin joulukuusesta ja ehkäpä näitä päätyy myös mummojen lahjapakettiin.

Vihdoin hyrräsi täällä myös arpakone, ja arvonnan voitti Riitta! Paljon onnea! Laitan sinulle sähköpostia tuota pikaa.



Joulukalenterin 13.luukku: Piparin tuoksua... (ja muistutus arvonnasta)

...sitäkö joulu on?

No ainakin osa sitä. Koti tuoksuu nyt ihanan jouluiselle, kun lasten joulukalenterista löytyi perinteisesti uudet piparimuotit. Meillä on muotteja vaikka kuinka paljon ja silti joka joulu pitää ostaa joku uusi, se vain on jo perinne.

Tänä vuonna löysin Åhlensin jouluosastolta niin söpöt minimuotit, että ne tarttui tällä kertaa matkaan. Muotit ovat kooltaan suurimmillaan noin tulitikkuaskin kokoisia.

Toki piti tehdä myös perinteisemmän kokoisia pipareita tässä näkee siis koko eron perinteisen sydänmuotin ja minipipareiden välillä.

Huomenna jatketaan koristeluiden merkeissä.

Koska viikonloppu ei mennyt ihan alkuperäisen kaavan mukaan on arpajaisvoitto arpomatta ja se jääkin huomiselle myös vielä ehdit siis mukaan kun rullaat joulukalenteria luukun 3 kohdalle! Osallistujia ei ole montaa, joten mahdollisuudet voittoon on loistavat!