Viimeisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt hirmu pitkä tovi. Syynä tähän lienee tammikuun lopulla syntynyt pieni poikavauvamme, työnimeltään Manu, joka on valloittanut koko perheen sydämet ja aika on kulunut vaaleansinisessä vauvakuplassa nämä viimeiset reilut kaksi kuukautta. Uusi tulokas on ollut varsin suloinen ja ainakin tähän asti varsin helppo tapaus. Syö, nukkuu, juttelee ja hymyilee. Ei valvota, ei pulauttele, eikä turhista stressaa. Äitikin siis pääsee aika helpolla ja saa keskittyä täysillä vain nauttimaan vauva-arjesta. Syntymän ja uuden elämän ihme on vain joka kerta niin valtavan pysäyttävää ja tekee olon kiitolliseksi ja onnelliseksi.
Tarinointi jatkuu yhtä pientä uutta elämän ihmettä ihmetellen ja onnelisena meille suoduista pikkuisista aarteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti