Leikkimökki haaveilua vol. 1826

Se kevään varma merkki: haaveilu leikkimökistä... Aiheesta kirjoitettu aiemminkin täällä ja täällä

Mies epäilee, että suurin mökkikuumeilija olen minä, ei niinkään lapset ja saattaahan siinä joku totuuden siemen itää. Koska haaveiden leikkimökit on jo kuvattu tuolla mökkihaaveilua postauksessa, voidaan haaveilussa siirtyä nyt sisäpuolelle. Söpöä pastellia vai skandinaavisempaa mustaa ja harmaata?

Unelmien mökki voisi sisältä näyttää ihanan utuisen pastellilta, oikealta pikkutytön (ja ehkä vähän myös äidin) unelmalta. Mökissä olisi yhdellä seinällä kaunis kuviotapetti, vaaleita värejä ja ripaus pinkkiä.

Mökkiin rakennettaisiin parvi tai ostettaisiin vanha puusohva tai rautasänky, ja sinne rakennettaisiin peitoilla, vilteillä ja tyynyillä oikea laiskottelun tyysija.

Mutta koska isommat lapsemme ovat jo kouluikäisiä ja pikkuveikka tuskin vaaleanpunaisesta aikanaan innostuu, mietin että olisiko ajaton musta-harmaa sisustus kuitenkin parempi. 

Jos haaveeni mökistä ikinä toteutuu, olen varma että kumpi tahansa vaihtoehto on itselleni mieleinen ja aivan varmasti tulisin sinne unelmien laiskotteluparvelle tai sohvalle kömpimään monet kerrat itsekkin kera kahvikupposen ja viihdyttävän lehden tai kirjan.

Kaikki kuvat ja kollaasien tuotteet löytyvät osoitteesta: www.jollyroom.fi/

Pieni rakas ihme!

Viimeisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt hirmu pitkä tovi. Syynä tähän lienee tammikuun lopulla syntynyt pieni poikavauvamme, työnimeltään Manu, joka on valloittanut koko perheen sydämet ja aika on kulunut vaaleansinisessä vauvakuplassa nämä viimeiset reilut kaksi kuukautta. Uusi tulokas on ollut varsin suloinen ja ainakin tähän asti varsin helppo tapaus. Syö, nukkuu, juttelee ja hymyilee. Ei valvota, ei pulauttele, eikä turhista stressaa. Äitikin siis pääsee aika helpolla ja saa keskittyä täysillä vain nauttimaan vauva-arjesta. Syntymän ja uuden elämän ihme on vain joka kerta niin valtavan pysäyttävää ja tekee olon kiitolliseksi ja onnelliseksi.

Tarinointi jatkuu yhtä pientä uutta elämän ihmettä ihmetellen ja onnelisena meille suoduista pikkuisista aarteista.