Liitutaulu

Lupailin taannoin kuvia myös seinälle vihdoin päässeestä liitutaulusta ja tässäpä se. Pistin sen tuohon olohuoneen nurkkaan eteisen oven viereen. On ainakin näkyvällä paikalla, ei pitäisi jäädä viestit saamatta ;)

Uusi viikko taas alkamassa, mitähän se tuo tullessaan... Itse aion ainakin vihdoin sinne kangaskaauppaan, nyt meinaan löytyi inspiraatio ompeluun. Ainakin pojan huoneen verhot ja tilkkutäkki olisi suunnitelmissa.

Tulihan tuunailtua

No nyt on maalisudit taas tauon jälkeen viuhunut, ja lipasto sai ylleen uuden maalipeitteen. Kiva siitä tuli, paljon parempi mielestäni kuin käsittelemättömänä. Kokeilin ensi kertaa tuota maalipinnan kuluttamista, ja sekin onnistui ihan mukavasti. Tosin en uskaltanut hioa maalia kuin ihan hiukan näin alkuun. Katsotaan viuhuuko santapaperi lisää myöhemmin ;)

Tässä siis ennen kuva

Ja tällainen siitä tuli :)

Ja kun alkuun päästiin niin tuunailimpa vielä jotakin muutakin, nimittäin kirpparilta löysin tällaisen lampunvarjostimen.

Hintaa huikeat 0,70€ :)

Ja heti tuli ajatus, että millainenhan tämä mahtaisi olla valkoisena.

No tällainen :)

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Melkein niin kuin raksapäivä

Tuli ihan takaumia kuukauden takaa tänään kun raksamiehiä, kuten rakas kolmevuotiaani asian ilmaisee, pyöri tänään meillä melkein kuin parhaina raksa-aikoina konsanaan. Ensin aamulla tuli ilmalämpöpumpun asentaja ja sen seurauksena meillä nököttää nyt tällainen masiina wc:n oven yläpuolella.

Ja myöhemmin iltapäivällä ilmestyivät sälekaihtimien asentajat (oi ihanaa, hyvästi näyteikkuna elämä) ja tältä näyttävät ikkunat nyt.

Näillä saa ihanasti piiloon myös ne karmeat likaiset ulkoikkunat :)

Vaan näistä kuvista sen huomaa, että meillä on vielä kovin kolkon näköistä, kun verhot ja mattojakin vielä puuttuu. Nämä kuvat oikein korostavat tuota "tyhjyyden" tunnetta.

Täällä on tänäänkin satanut lunta, ja taas on päästy lumitöihin. Vaikka vrsinaista kevään kaipuuta minulla ei vieläkään ole ilmaantunut, niin kumentulo voisi vaikka jo kohta riittää.
Huomenissa ajattelin käydä ostamassa luistimet, ja viedä muun perheen luistimet teroitukseen. Josko sitä vaikka itsekkin uskaltaisi 10 vuoden jälkeen jäälle.

Uusia lukijoita on löytänyt tiensä blogiin, ihanaa ja TERVETULOA!!! Myös kävijälaskuri raksuttaa kiihtyvään tahtiin, mikä on tietysti myöskin erittäin mukavaa! Kiitokset myös kommenteistanne, ne lämmittävät mieltä :)

PITÄISI!!!

Pitäisi ja pitäisi, ja vielä kerran pitäisi... tuo sana on viime aikoina vilahtanut vähän joka toisessa lausessani, ja alan olla sen kanssa jo ihan hermoromahduksen partaalla. Kovin stressaavaksi tekee elämän tuo yksi sana. No siksipä päätin, että asialle on tehtävä jotain ja siitä se ajatustus sitten lähti. Kirjoitin paperille sanan pitäisi, ja sen alle piiiiitkän listan (joka kasvaa päivittäin) kaikesta siitä mitä PITÄISI tehdä. Ja tiedättekö jo se helpotti. Nyt tuo tehtävien asioien lista ei enää pyöri irrallisena mielessä, vaan se löytyy konkreettisesti siitä silmien alta aina kun sitä haluaa vilkaista. Ja aina kun sopiva rako löytyy kurkkaan listaa ja teen jonkun asian, joka PITÄISI tehdä ja niin se lista vain hiljalleen lyhenee, en nyt sano että stressittömästi, mutta ainakin vähemmällä stressillä kuin ilman listaa.

Ja tässäpä todistusaineistoa siitä, että jotain tarttis tehä, eli tämä lipasto pitäisi saada valkoiseksi. Eli PITÄISI varmaan lähteä maalikauppaan :) Jälkeen kuvia luvassa kunhan saan projektin valmiiksi.

Keittiö ja sen sydän

Keittiön ikkunaan laitoin tällaisen sydämen. Ja tiedättekös, löysin vihdoin mieleiset verhotkin, tai ainakin kuvastossa ne näyttivät kivalta ja lähtivät tilaukseen. Innosta puhkuen näpyttelin tilauksen ja vasta tilausvahvistuksesta ymmärsin katsoa toimitusajankohdan ja huh heijakkaa se olikin vasta HUHTIKUUSSA! Jotain pitänee siis keksiä. Ajattelin josko huomenna pyörähtäisi kangaskaupassa. Eurokankaassa kun näytti nyt olevan verhojen ompettaminen ilmaista, niin josko vaikka jokin väliaikaisratkaisu löytyisi. Ja samalla pitää katsoa jos löytäisin mieluisan kankaan tyttären huoneen verhoihin. Tähtiä kankaaseen toivoo tytär itse :)

Tyttären valtakunta

Nytpä laitan muutaman kuvan tyttäreni huoneesta, vaikka hiukkasen keskeneräinen onkin. Tärkeimmät puuttuvat jutut lienevät päiväpeitto sekä verhot. Jotain ideaa näihin jo onkin, vielä kun löytyisi aikaa toteutukseen. Säilytystilaa halusin paljon lastenhuoneisiin. Ideana oli, että kaikilla tavaroilla olisi oma paikkansa, jotta lasten huoneet pysyisivät edes kutakuinkin siisteinä. Ja aika hyvin on onnistuttu säilytystilaa järjestämään. Lapsillamme kun noita leluja on aika paljon, niin kaappi ja laatikkotilan ansiosta huoneet tuntuvat kuitenkin melko rauhallisilta ja yleisilme siistiltä.

Lokerikko on ikealta ja on kyllä tosi näppärä. Kirjat mahtuva hyvin järjetykseen ja laatikoihin mahtuu hyvin dublot, muumitalot tilpehööreineen ym. kukin omaansa. Lokerikko on myös sopivan korkuinen vaikkapa kauppaleikkeihin. Halutessaanhan tuon voi sitten myöhemmin kääntää myös pystyyn.

Sänky on niin ikään ikealta, ja olen ollut todella tyytyväinen. Myös tytär itse on ikionnellinen prinsessasängystään. Päiväpeittoahan tuo vain huutaa ylleen. Yksi tilkkupeitto minulla on ollut työnalla jo ties kuinka ja kauan, vaan saa nähdä valmistuuko ikinä vai tyydymmekö kaupan versioon.

Kaksimetrinen tilaihme!!! Tänne sitten mahtuu yhtä sun toista. Tyttären vaatteet, iiiiso kasa leluja, kirjoja ja vieläpä äidinkin rompetta, ja vieläkin on hyllyjä tyhjillään.

Sehän onkin viikonloppu taas :) Meillä tiedossa pieni miniloma. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lautashyllykin löysi vihdoin paikkansa

Esittelinkin jo aiemmin jo rakennusaikana hankkimaani lautashyllyä. No nyt se on vihdoin ja viimein löytänyt paikkansa keittiön seinältä. Melkein kuukaudenhan se jo tönöttikin lattialla seinään nojaten, milloin missäkin ja aina tiellä. Jotenkin vain arastelimme tuota reikien tekemistä seiniin, kun turhia reikiä ei viitsisi uusiin iskemättömiin seinäpintoihin tehdä. Mutta siellä se nyt on ja toivottavasti myös pysyy (hiukan hirvittää noihin kipsilevyihin kiinnitykset, pakko myöntää). No kun reikien tekemisessä alkuun päästiin, niin tehtiinhän niitä sitten lisääkin. Myös liitutaulu sai paikkansa eteisen oven vierestä, ja myös tyttären suojelusenkelitaulu iskettiin kiinni (näistä kuvia luvassa myöhemmin).

Tälläinen ompelemani asukas löysi kodin lautashyllystä

Kovasti olisi nyt inspiraatiota tämän bloginkin päivittelyyn, vaan yhteydet takkuaa edelleen. Eli Elisa huoltaa verkostoaan ja sen vuoksi emme saa nettiä kunnolla pelittämään, vaan puhelimen dataliittymillä mennään. Tästä syystä kuvien lataaminen takkuaa ja pahasti, eli yleensä ei onnistu ollenkaan ja kuvattomia kirjoituksia on tylsä julkaista sekä lukea. Nyt jo harkitsen vakavasti mokkulaa, vaan en tiedä olisiko siitäkään sitten iloa sen enempää, kun senkin toimivuudesta olen kuullut yhtä sun toista. Vaan josko tämä tästä.

Ihmetyksiä

Tunnen oloni tällä hetkellä monellakin tapaa poikkeukselliseksi. Monessa blogissa valloillaan olevan kevätkuumeilun en myönnä itseeni tarttuneen, mikä on kyllä suuri ihme. Jostain syystä tuo talvinen keli nyt viehättää. On ihana kun lasten kanssa pystyy touhastelemaan kunnon talvisia juttuja. Vielä kun pulkkamäki ja luistelukenttä löytyvät ihan vierestä on näistäkin riemuista vaivatonta nauttia. Toki on myönnettävä, että pyrähdyksestä etelän lämpöön haaveileen, katsotaan josko sellainen johonkin väliin saataisiin mahdutettua.

Toinen ihmetyksen aihe on haaveiluni päästä ikkunan pesuun. Tämän en usko olevan mikään pysyvä tila, ikkunanpesu kun ei kuulu lempitehtäviini, ei siten ollenkaan. Suoraan sanottuna inhoan sitä ja siirrän viimeiseen asti. Mutta nyt en pakkasten vuoksi ole päässut ikkunoita pesemään vielä ollenkaan, ja niissä komeilee vallan mahdottoman upeita teipin ym. jälkiä, jotka osuvat silmääni mennen tullen. Tässä suhteessa se kevät ja leudommat ilmat olisivat tervetulleita.

Verhotanko-ostoksilla tuli käytyä, ja sain mitä halusin. Nyt kun ne verhotangot saisi vielä seinään kiinni ja ne verhot niihin hommattua roikkumaan. Vaan hiljaa hyvä tulee, eikös sitä niin sanota. En stressaa, koitan vain nyt nauttia talvisesta viikonlopusta ja uudesta kodista.

Vaikeaa vaikeaa

Hmm jos pintamateriaalien valinta oli vaikeaa, niin niin on myös verhojen, mattojen, ym. valinta... tai jostain syystä en nyt oikein itsekkään tiedä mitä tänne haluisin. Siitä syystä meillä ei ole verhoja vielä(kään), sälekaihtimia ei myöskään ole vielä asennettu, joten välillä on sellainen olo iltaisin kuin akvaariossa asuisimme :) Myös matot tuottavat päänvaivaa. Pitäisin paksuista ryijymäisistä matoista, etenkin näin talviaikaan, mutta kaksi kissaamme karvoineen pitää niistä myös, ja kokemuksen mukaan imurikaan ei tee ryijymattoon tarttuneista kissakarvoista selvää.

Sisustustekstiilien puutteen vuoksi huoneet tuntuvat vielä vähän kolkoita, ja siksi en vielä tohdi myöskään koko huoneen kuvia julkaista, mutta kaikki aikanaan. Laitan niitä sitä mukaa kun huoneet "valmistuvat".

Alennusmyyntejä olisi nyt ollut varmaan syytä kierrellä. Sieltä olisi voinut tehdä verho ym. löytöjä. Jotenkin vain tänä vuonna ei ole kiinnostanut kauppojen alet YHTÄÄN. Outoa. Siis outoa minulle, yleensä kun olen alennusmyynneistä jaksanut innostua. Huomenna suunnittelin suuntaavani verhotanko-ostosille. Niitä kun vielä pari uupuu ja JYSK näytti mainostavan verhotankojen olevan kaupan puoleen hintaan, ja heidän valikoimistaan näytti löytyvän antiikinvalkoista riittävän pitkää verhotakoa. Saa nähdä olenko vain liian myöhään liikentessä aikomuksineni.

Jotakin tämän suuntaista olisi hakusessa.

Mukavaa viikkoa kaikille!